Motivaatiolausevihapostaukseeni (ehkä maailman toiseksi pisin sana!) kommentoinut Ninny muistutti, että tosiaan, on myös toinen totuudenlausumasarja, jota vihaan yhtä palavasti. Se on nimittäin parisuhdetotuudet. Näitä toistavat ihmiset, joiden mielestä arvokkainta parisuhteessa on sen kesto.

• Lähteminen on helppoa. En tiedä koskeeko tämä jotain seiskaluokan välituntiseukkausta, vai onko tämän katkerana todennut se, joka on juuri jätetty. Ainakaan hän ei ole ikinä lähtenyt vähänkään pidemmästä parisuhteesta. Se ei todellakaan ole helppoa. Yhteiset rutiinit, ystävät, asunto, ihan kaikki, puhumattakaan ihmisestä josta todennäköisesti välittää. Paskassa suhteessa kurjistelu ja mätäneminen, se on todella helppoa. Lähtekää ihmiset enemmän, saatana.
• Kestää pari sekuntia sanoa ”minä rakastan sinua”, mutta koko elämän ajan todistaa se. Koska en voi luottaa siihen mitä sanot, sinun pitää todistella sanomisiasi erikseen joka jumalan päivä. Minä itse luonnollisesti en todistele mitään. Lisäksi, parasta rakkaudessa on sen kesto.

• Ei se vaihtamalla parane. Ja jos oikeasti käytät tällaista lausetta puolisostasi, voit olla ihan varma, että paranee.
• Kun oikeasti rakastat jotakuta, on ikä, välimatka, pituus ja paino vain numeroita.
  Niin. Miksihän nämä sanonnat aina tiivistyvät siihen, että mitä rumempi tai hankalampi tai vaikeastitavoitettavampi kumppanisi on verrattuna sinuun, sitä OIKEAMMALLA TAVALLA sinä rakastat. Morjes. No onhan se älykkyysosamääräkin vain numero. Pieni. Kun oikeasti rakastat jotakuta, et välitä hänen toistelemistaan itseriittoisista egonpönkityssanonnoista.

• Ellet pärjää kanssani silloin, kun olen pahimillani, et ansaitse minua kun olen parhaimmillani.  Koska minuthan pitää ansaita. Eli sen sijaan, että kohtelisin toista kuin tasa-arvoista täysipäistä aikuista, ja ottaisin itse vastuun omasta käytöksestäni, toisen pitää, luonnollisesti minua alempiarvoisena, jatkuvalla kovalla työllään osoittaa itsensä arvoisekseni. Usein helpotan tätä tekemällä turhista asioista kovaäänistä draamaa ja tekemällä toiselle testejä, jotka hän voi tietämättään failata. (Tätä sanontaa vihaan eniten. ENITEN. Tämän on ilmeisesti todennut Marilyn Monroe, jolla on ainakin internetin mukaan paljon muitakin ihan totaalisen vatipäisiä sanontoja.)

Minäpäs kävin lomareissulla. Turkissa. Mentiin semmoisella lomalenolla missä taputettiin lennon lopuksi. Ja mummot epäilivät että heitä huijjataan (todellakin, kahdella jiillä) kahvin hinnassa, ja että muut matkustajat käyvät harrastamassa seksiä vessassa (paluumatkalla samat mummot valittivat, että Turkissa oli ollut ihan  liian kuuma). Ja keski-ikäiset lihavat (ja epäilen, tärinän ja hikoilun perusteella, että varsin darraiset) taskuliivimiehet kertovat kovaan ääneen tarinaa kerrasta ”kun kävivät Moskovassa huorissa”. Mutta mitäpä sitä ei ihminen halvan (tai no, kohtuuhintaisen) auringonvalon takia kestäisi.

Ajattelinkin lomasta (väliaikaisesti) positiivistuneena kertoa, mitkä olivat parhaat asiat tällä lomalla

• Tyyppi, joka basaarissa huusi perääni saksaksi ”Hei nuorukainen…” ja sitten jotenkin onnistui samaan lauseeseen korjaamaan sen muotoon —ööö frau.
• Treenaaminen. Lomalla treenaan yleensä tavallista enemmän, koska se on kivaa (vähän niinkuin en lopeta syömistä ja nukkumistakaan lomalla, vaan yritän tehdä niitäkin mahdollisimman paljon). Koska jostain syystä paikan päältä ei löytynyt tankotanssitankoa ja salin päävaruste oli pingispöytä (kyllä!), piti treenata vähän vähemmän. Mutta kivaa se on silti.
• Ulkomaalaissuklaat. Tässä mentiin ehkä koko reissun aikana syvimmälle vieraaseen kulttuuriin. Se ei ole loma eikä mikään, jos ei osteta karkkihyllyä tyhjäksi ja kriittisesti maistella outoja suklaa-asioita kipakasti kommentoiden.
• Hassut sanat. Turkissa kakku on kek. Ja Bölgesi on oikeasti sana! Loistoa! No mitä voin sanoa. Olen ihminen jota naurattaa Utfart. Joka kerta.
• Oudot hedelmät. Ostettiin tosi pieni meloni. Se olikin kurpitsa. Onneksi ei täytetty sitä vodkalla.
• Tuliaissuklaa. Sitä on paljon. Ja se on melkein syöty.

Paikallissuklaata, piti myös varmistaa, että miltä Milkan toffeesuklaalevy maistuu täällä

Kas, lisää suklaata.

Tein tommosen käsilläseisontakasan

Se on tyhjä uima-allas, ihan vaan asian loistokkuutta alleviivatakseni

Otin tämmösen taiteellisen yökuvan. Kehukaa!

Aamiaiseksi oli nakkeja

Otin tämmösen taiteellisen taivaskuvankin.

Tässä kahvilassa oli torakka. En kehdannut ottaa siitä kuvaa, joten tässä lasi teetä.

Tiramisuhko

Oli niitä oikeasti aika monta muutakin. Onneksi kotona oli tuulista, kuraista ja ylipäänsä pipo- ja talvitakkikelit, ja bussissa takana istui mies joka haisi vanhalle viinalle ja pärisytteli yksin kielellään pieruääniä koko matkan. Että se meni nopeesti ohi, se.