Urpoja motivaatiotapoja top3

Internet, sinä motivaatio- ja inspiraatiojulisteiden kaatopaikka. Nykyään etenkin somessa ihmiset on ihan tosi kovia jakamaan motivaatiota. Pyytämättä. Mitenhän ennen selvittiin kun ei päivässä lävähtänyt 94 kertää silmille, että ”life begins at the end of your comfort zone”? Tietty sillon ei varmaan ollut esim. 4-kerroksista vessapaperia, jossa on mietelauseita, että elämä oli aika karua jo valmiiksi. Mulle on kertynyt muutama erityinen inhokkilause. Internetistä. Ei vessapaperista:

• Show your haters. Mites tota, vietätkö sinä itse aikaasi toivoen aktiivisesti pahaa, epäonnistumista ja epämiellyttäviä raekuuroja kesken työmatkapyöräilyn jollekin ihan muulle ihmiselle? Ai et, koska sinua ei muiden tekemiset kiinnosta, ellei niistä aiheudu sinulle välitöntä ilmaista kakkua? No sepä. Ei kukaan muukaan. On vain joskus tosi paljon kivampi tiskivuoren ja lähestyvien deadlinejen keskellä kuvitella, että muut ihmiset kokevat juuri minut ja erityisen hyvin piilotetun monilahjakkuuteni uhkana. Kun totuus on useimmiten se, että juuri ketään ei hetkauta tekemisesi, ei puoleen eikä toiseen, eikä kukaan lähipiiriisi kuulumaton uhraa sinulle minkäänlaista ajatusta päivän mittaan. Että show no one. Tee omat juttusi itseäsi varten.
• Nothing worth having comes easy. Öö? Terveys? Rakkaus? Elämä? Mielikuvitus? Helvetin iso perintörahasto? Kesä ja auringonpaiste? Perjantai? Nyt. Oikeasti. Se, että elämä on yhtä taistelua pienissä ja isoissa asioissa ei tee siitä sen parempaa, lopussa palkitsevampaa, tai edes välttämättä millään tavalla hyvää. Helvetin työlästä ja kuluttavaa se tekee kyllä. Jos ihan kaikki on koko ajan vain hankalaa, etkä oikein keksi syytä (tai jos keksimäsi syy ovat ne em. haterit), todennäköisesti ur doing it wrong. Taistelunsa kannattaa ihan oikeasti valita. Tarkoin.
• Piristy, mulla/tuolla tyypillä ilman naamaa/Helen Kellerillä menee vielä paaaaaaljon huonommin kuin sinulla. Näetkös nyt, pistetäänpä saatana vähän perspektiiviä sinunkin merkityksettömiin ja turhanpäiväisiin murheisiin. Joko on parempi mieli? Ai ei vai? Ihan samalla lailla, kun onnistumisia ei kannata verrata, ei niitä huoliakaan. Huoli on huoli ja sillä hyvä (tai siis paha). Maailmassa ei ole mitään huolien arvojärjestystä, jonka lakipisteessä olevat vain saavat tuntea murhetta. Tällä logiikalla vain yhdellä tyypillä kerrallaan maailmassa saisi olla paha olla.  Tai mites näyttäisitkö jollekin 2 euroa maasta löytäneelle ja siitä ilahtuneelle kuvaa lottomiljonääristä ja toteaisit ”et sinä voi onnellinen olla, kas tässä oikeaa iloa, mieti kuule vähän.”?  Niin, et varmaan, kun se olisi tosi urpoa.