• Päivällä nukkuminen ja yöllä huutaminen ja juokseminen. Eikä mikä tahansa juokseminen. kissani ovat pitkään hiotusti täydellistäneet tarkkaansuunnitellun pahuuden armeijan herättämistaktiikan, jossa hiivitään sängynreunalle, juostaan ulvovasti huutaen ihmisen päältä ja sitten vielä ponnistetaan ristiselän kautta uuteen tömähtävään loikkaan, joka kuuluu alakerrankin naapureille.
• Karvanlähtö. Te teette sen tahallaan. Tiedän. TIEDÄN. Ei ole minkään maailman todennäköisyyksien piirissä, että musta puuvilla vetää teitä puoleensa, mutta vaaleat kankaat saavat olla ihan rauhassa. Paitsi kun oksettaa.

• Asioiden tuhoaminen ja sitten heti perään söpöltä näyttäminen. Selittänee itse itsensä.
• Keskinäinen lättyynvetäminen. Mahtavaa toverillisuutta, kun ensin nukuttu vierekkäin sekä päällekkäin ja yhtäkkiä toinen vain päättää purra nukkuvaa kaveria niskaan tai vetää vaan muuten käpälällä vastapalloon. Saa kyseenalaistamaan, onko maailmassa enää mitään hyvää jäljellä.
• Huomionhakuisuus väärään aikaan. Kas, onpas tässä murhaelokuvassa paljon kissanperää. Rakas lemmikki kun kiipeää leffan jännittävimmässä veriroiskekohdassa keskelle kohtausta, eikä suostu siirtymään. Noin 10 vuoden kissanomistajakokemuksella olen huomannut, että elämässäni ylipäätään on aika paljon odotettua enemmän kissanperää.

• kaikki

Tai jos muotoilen laveammin, niin minua ottivat päästä ainakin erityisesti (mutta ei ainoastaan) seuraavat kohdat:

• Juuri, kun oli päässyt yli edellisen osan epäkarismaattisista puunaamapäähenkilöistä, otettiin mukaan uudet, vieläkin persoonattomammat puunaamat.
• Itse asiassa, aloitetaanpa koko tämä elokuva sillä, että hypitään n. 900 eri planeetalle katsomaan niitä puunaamoja sekunniksi kerrallaan. Noh, ainakaan ei pysty vihaamaan yhtäkään puunaamaa erityisesti, kun ei erota niitä toisistaan.
• Hei, montako erilaista aksenttia saadaan tähän elokuvaan? NO IHAN TOSI MONTA!
• Ja eikös shaolin-munkit ole tosi trendikkäitä? Ai ei vai, laitetaan silti yks semmonenkin tähän!
• Meillä on teknologia matkustaa valonnopeudella, mutta, voi, säilytämme tiedot isoilla tiiliskividisketeillä, joita haetaan joystick-käyttöisillä teräskourilla kiipeilytornista!
• Lähetysantennia säädetään eri paikaista kuin sillä lähetetään tietoja. Koska onhan se nyt kätevää. Säätöpaikka on n. 10 metriä pitkällä raiteella, tyhjän päällä korkealla ilmassa.
• Lisäksi, todennäköisesti satoja tuhansia projekteja sisältävää dataa haetaan ilmeisesti projektinimellä selaamalla.
• Projektinimi on lapsesi lempinimi. NO VOI KYYNEL.
• Darth Vaderilla on ilmeisesti poreamme Mordorissa.

Motivaatiolausevihapostaukseeni (ehkä maailman toiseksi pisin sana!) kommentoinut Ninny muistutti, että tosiaan, on myös toinen totuudenlausumasarja, jota vihaan yhtä palavasti. Se on nimittäin parisuhdetotuudet. Näitä toistavat ihmiset, joiden mielestä arvokkainta parisuhteessa on sen kesto.

• Lähteminen on helppoa. En tiedä koskeeko tämä jotain seiskaluokan välituntiseukkausta, vai onko tämän katkerana todennut se, joka on juuri jätetty. Ainakaan hän ei ole ikinä lähtenyt vähänkään pidemmästä parisuhteesta. Se ei todellakaan ole helppoa. Yhteiset rutiinit, ystävät, asunto, ihan kaikki, puhumattakaan ihmisestä josta todennäköisesti välittää. Paskassa suhteessa kurjistelu ja mätäneminen, se on todella helppoa. Lähtekää ihmiset enemmän, saatana.
• Kestää pari sekuntia sanoa ”minä rakastan sinua”, mutta koko elämän ajan todistaa se. Koska en voi luottaa siihen mitä sanot, sinun pitää todistella sanomisiasi erikseen joka jumalan päivä. Minä itse luonnollisesti en todistele mitään. Lisäksi, parasta rakkaudessa on sen kesto.

• Ei se vaihtamalla parane. Ja jos oikeasti käytät tällaista lausetta puolisostasi, voit olla ihan varma, että paranee.
• Kun oikeasti rakastat jotakuta, on ikä, välimatka, pituus ja paino vain numeroita.
  Niin. Miksihän nämä sanonnat aina tiivistyvät siihen, että mitä rumempi tai hankalampi tai vaikeastitavoitettavampi kumppanisi on verrattuna sinuun, sitä OIKEAMMALLA TAVALLA sinä rakastat. Morjes. No onhan se älykkyysosamääräkin vain numero. Pieni. Kun oikeasti rakastat jotakuta, et välitä hänen toistelemistaan itseriittoisista egonpönkityssanonnoista.

• Ellet pärjää kanssani silloin, kun olen pahimillani, et ansaitse minua kun olen parhaimmillani.  Koska minuthan pitää ansaita. Eli sen sijaan, että kohtelisin toista kuin tasa-arvoista täysipäistä aikuista, ja ottaisin itse vastuun omasta käytöksestäni, toisen pitää, luonnollisesti minua alempiarvoisena, jatkuvalla kovalla työllään osoittaa itsensä arvoisekseni. Usein helpotan tätä tekemällä turhista asioista kovaäänistä draamaa ja tekemällä toiselle testejä, jotka hän voi tietämättään failata. (Tätä sanontaa vihaan eniten. ENITEN. Tämän on ilmeisesti todennut Marilyn Monroe, jolla on ainakin internetin mukaan paljon muitakin ihan totaalisen vatipäisiä sanontoja.)

Minäpäs kävin lomareissulla. Turkissa. Mentiin semmoisella lomalenolla missä taputettiin lennon lopuksi. Ja mummot epäilivät että heitä huijjataan (todellakin, kahdella jiillä) kahvin hinnassa, ja että muut matkustajat käyvät harrastamassa seksiä vessassa (paluumatkalla samat mummot valittivat, että Turkissa oli ollut ihan  liian kuuma). Ja keski-ikäiset lihavat (ja epäilen, tärinän ja hikoilun perusteella, että varsin darraiset) taskuliivimiehet kertovat kovaan ääneen tarinaa kerrasta ”kun kävivät Moskovassa huorissa”. Mutta mitäpä sitä ei ihminen halvan (tai no, kohtuuhintaisen) auringonvalon takia kestäisi.

Ajattelinkin lomasta (väliaikaisesti) positiivistuneena kertoa, mitkä olivat parhaat asiat tällä lomalla

• Tyyppi, joka basaarissa huusi perääni saksaksi ”Hei nuorukainen…” ja sitten jotenkin onnistui samaan lauseeseen korjaamaan sen muotoon —ööö frau.
• Treenaaminen. Lomalla treenaan yleensä tavallista enemmän, koska se on kivaa (vähän niinkuin en lopeta syömistä ja nukkumistakaan lomalla, vaan yritän tehdä niitäkin mahdollisimman paljon). Koska jostain syystä paikan päältä ei löytynyt tankotanssitankoa ja salin päävaruste oli pingispöytä (kyllä!), piti treenata vähän vähemmän. Mutta kivaa se on silti.
• Ulkomaalaissuklaat. Tässä mentiin ehkä koko reissun aikana syvimmälle vieraaseen kulttuuriin. Se ei ole loma eikä mikään, jos ei osteta karkkihyllyä tyhjäksi ja kriittisesti maistella outoja suklaa-asioita kipakasti kommentoiden.
• Hassut sanat. Turkissa kakku on kek. Ja Bölgesi on oikeasti sana! Loistoa! No mitä voin sanoa. Olen ihminen jota naurattaa Utfart. Joka kerta.
• Oudot hedelmät. Ostettiin tosi pieni meloni. Se olikin kurpitsa. Onneksi ei täytetty sitä vodkalla.
• Tuliaissuklaa. Sitä on paljon. Ja se on melkein syöty.

Paikallissuklaata, piti myös varmistaa, että miltä Milkan toffeesuklaalevy maistuu täällä

Kas, lisää suklaata.

Tein tommosen käsilläseisontakasan

Se on tyhjä uima-allas, ihan vaan asian loistokkuutta alleviivatakseni

Otin tämmösen taiteellisen yökuvan. Kehukaa!

Aamiaiseksi oli nakkeja

Otin tämmösen taiteellisen taivaskuvankin.

Tässä kahvilassa oli torakka. En kehdannut ottaa siitä kuvaa, joten tässä lasi teetä.

Tiramisuhko

Oli niitä oikeasti aika monta muutakin. Onneksi kotona oli tuulista, kuraista ja ylipäänsä pipo- ja talvitakkikelit, ja bussissa takana istui mies joka haisi vanhalle viinalle ja pärisytteli yksin kielellään pieruääniä koko matkan. Että se meni nopeesti ohi, se.

Internet, sinä motivaatio- ja inspiraatiojulisteiden kaatopaikka. Nykyään etenkin somessa ihmiset on ihan tosi kovia jakamaan motivaatiota. Pyytämättä. Mitenhän ennen selvittiin kun ei päivässä lävähtänyt 94 kertää silmille, että ”life begins at the end of your comfort zone”? Tietty sillon ei varmaan ollut esim. 4-kerroksista vessapaperia, jossa on mietelauseita, että elämä oli aika karua jo valmiiksi. Mulle on kertynyt muutama erityinen inhokkilause. Internetistä. Ei vessapaperista:

• Show your haters. Mites tota, vietätkö sinä itse aikaasi toivoen aktiivisesti pahaa, epäonnistumista ja epämiellyttäviä raekuuroja kesken työmatkapyöräilyn jollekin ihan muulle ihmiselle? Ai et, koska sinua ei muiden tekemiset kiinnosta, ellei niistä aiheudu sinulle välitöntä ilmaista kakkua? No sepä. Ei kukaan muukaan. On vain joskus tosi paljon kivampi tiskivuoren ja lähestyvien deadlinejen keskellä kuvitella, että muut ihmiset kokevat juuri minut ja erityisen hyvin piilotetun monilahjakkuuteni uhkana. Kun totuus on useimmiten se, että juuri ketään ei hetkauta tekemisesi, ei puoleen eikä toiseen, eikä kukaan lähipiiriisi kuulumaton uhraa sinulle minkäänlaista ajatusta päivän mittaan. Että show no one. Tee omat juttusi itseäsi varten.
• Nothing worth having comes easy. Öö? Terveys? Rakkaus? Elämä? Mielikuvitus? Helvetin iso perintörahasto? Kesä ja auringonpaiste? Perjantai? Nyt. Oikeasti. Se, että elämä on yhtä taistelua pienissä ja isoissa asioissa ei tee siitä sen parempaa, lopussa palkitsevampaa, tai edes välttämättä millään tavalla hyvää. Helvetin työlästä ja kuluttavaa se tekee kyllä. Jos ihan kaikki on koko ajan vain hankalaa, etkä oikein keksi syytä (tai jos keksimäsi syy ovat ne em. haterit), todennäköisesti ur doing it wrong. Taistelunsa kannattaa ihan oikeasti valita. Tarkoin.
• Piristy, mulla/tuolla tyypillä ilman naamaa/Helen Kellerillä menee vielä paaaaaaljon huonommin kuin sinulla. Näetkös nyt, pistetäänpä saatana vähän perspektiiviä sinunkin merkityksettömiin ja turhanpäiväisiin murheisiin. Joko on parempi mieli? Ai ei vai? Ihan samalla lailla, kun onnistumisia ei kannata verrata, ei niitä huoliakaan. Huoli on huoli ja sillä hyvä (tai siis paha). Maailmassa ei ole mitään huolien arvojärjestystä, jonka lakipisteessä olevat vain saavat tuntea murhetta. Tällä logiikalla vain yhdellä tyypillä kerrallaan maailmassa saisi olla paha olla.  Tai mites näyttäisitkö jollekin 2 euroa maasta löytäneelle ja siitä ilahtuneelle kuvaa lottomiljonääristä ja toteaisit ”et sinä voi onnellinen olla, kas tässä oikeaa iloa, mieti kuule vähän.”?  Niin, et varmaan, kun se olisi tosi urpoa.

• Nillittäessä pääsee käyttämään hauskoja sanoja, joita ei ehkä muuten elämässä tulisi käytettyä. Kuten perseensuti, vatipää ja mulkvisti
• Nillittäessä saa irvistellä
• Ja näyttää käsimerkkejä
• Se ärsyttää ihmisiä, jotka pelkäävät että pienikin optimismista säröävä huomio pilaa koko päivän, ellei viikon tahi vuoden (heitä kutsutaan myös nimellä vatipäämulkvisti)
• Se on vaan kivaa
• Pikkuasioita nillitys on vähän kuin kauhuelokuvien katselu, siinäkin koetaan turvallisissa olosuhteissa suuria tunne-elämyksiä
• Pikkuviha pitää mielen virkeänä (Isoviha taas on se yksi sota historiassa)
• Ilman nillittäjiä niille oikeasti mukaville ja miellyttäville ihmisille ei olisi verrokkihenkilöitä

Kyseenalaista ihmiset, jotka pyytämättä ohjeistavat sinua elämässä.

Etäisesti aiheeseen liittyvä hauskahko kuva

Jos joku ei tiedä, syön paljon jäätelöä. Siis ihan helkkarin paljon jäätelöä (ja suklaata, mutta se ei kuulu nyt tähän). Koska makuasioista ei voi kiistellä, jätetään ne varsinaiset makuelämykset sikseen, ja keskitytään karuun faktaan, eli  jätskien supertyhmiin nimiin. Tai siis ajattelin nillittää niistä pikkuisen. Kas näin:

Kirsikan kuiskaus – Tämä jäätelö oikeasti sisältää kirsikkajätskiä ja kirsikkakastiketta (käytännössä siis ei mitään mikä ei ole kirsikkaa), jos tämä on kirsikan kuiskaus, en halua ajatella mikä on huuto.
Suklainen huokaus – Kaikki huokaus-jäätelöt kuulostavat eriasteisesti häiritsevältä vaihtoehtopornolta tai kiertoilmauksilta ilmavaivoille. Piste.
Arkijäätelö – Ai että. En edes tiedä miksi, mutta vihaan tätä sanaa heti. VIHAAN.
Vanilla dream – Kukaan, siis KUKAAN, ei voi olla niin tunneköyhä että unelmoisi vaniljajäätelöstä. Jos unelmoit, oletko koskaan maistanut muita jäätelöitä? Siis niitä, joissa on joku maku.
Wanhan ajan vanilja – ai wittu kun riipii tapa kirjoittaa vee tuplaveenä.

Kuvituksena jäätelöitä, joilla on normaali nimi

Blogi (ja minä) pidimme semmoisen pikkuisen kahdeksan kuukauden kauneus- (tai no, tässä tapauksessa rumuus-, vanhenemis- , kissanoksennuksensiivous- ja vitutus-) unet. Hups.

Väliajalla sain pienen kriisin blogin nimestä. Ajattelin että vaihdan sen. Koska sehän on aika tyhmä. Mutta sitten tajusin, että eihän se haittaa, koska niin olen minäkin. *badum-tss*

Lyhyt lista asioista, jotka vituttivat blogilomallakin:

• Tyhmyys (lähinnä muiden ihmisten)
• Hitaus (lähinnä muiden ihmisten)
• Pahanmakuinen karkki (tarkoitan juuri sinua, ruskea täytelaku)
• Someurpoilu
• Televisio- ja lehdistöurpoilu
• Työpaikkaurpoilu
• Urpoilu
• Kesä, jota ei ollut
• iPhonen latausjohto joka vaan ei voi pysyä ehjänä

Jaaaaaaaaaaaaaa:

• Ihmiset, jotka eivät ymmärrä henkilökohtaisen tilan käsitettä
• Säkkipillit ja haitarit
• MEGA-ALENNUSMYYNNIT joissa oikeasti on vain15% ale jämätuotteista
• Jonot ja jonossa etuilu
• Ihmiset, jotka haisevat pahalle jonossa
• Tyypit jotka ilman ilmiselvää vitsailutarkoitusta päättävät facebook-statuksensa ”terveisin, oma nimi”
• Facebookin jostain syystä juuri minulle kohdennetut ”paranna itsesi kiiltävillä kivillä” -mainokset (ehkä tarkoitus on lyödä niillä itseään päähän)

Eikä myöskään unohdeta:

• Tyypit, jotka paheksuvat torkutusta
• Sana ”dinneri”
• Lokit
• Imuroiminen ja tiskaaminen
• ”Ei meillä varsinaisesti ole mitään asiaa, mutta pidetään tämä palaveri kumminkin”
• Omista instakuvistaan tykkäilijät
• Se, etten oikein osaa käyttää tätä wordpressiä
• Se, etten myöskään iiiiiiihan hirveästi jaksaisi opetella käyttämään tätä wordpressiä

Olen aika varma, että oli muitakin.

Asioita, jotka eivät juurikaan vituttaneet (ks. eka kuva):

• Kahvi ja Omar-munkki (croissantitkin vähän joskus vituttelee, kun niistä lähtee muruja)

Oikeesti.